Oman edun tavoittelusta yhteiseen etuun
Viime aikoina on varmasti kaikille käynyt selkeästi ilmi että, Oulun kaupunki pyrkii velkaantumisen katkaisemiseksi saamaan aikaiseksi säästöjä ja uudistuksia rakenteisiin lukuisin eri keinoin. Käsittääkseni tämä on kaikkien poliittisten puolueiden yhteinen tavoite. Yhtenä keinona kaupungin johdolla on ollut hakea vapaaehtoisuuteen perustuvia ratkaisuja ja säästöjä myös henkilöstökulujen puolelta.
Haluan nostaa keskusteluun merkittävän haasteen tässä prosessissa. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on useiden edustajiensa suulla asettunut täydelliseen vastarintaan mitään uudistuksia kohtaan. Edes vapaaehtoisiin, työntekijän omaan harkintaan ja tarpeisiin perustuviin toimiin ei ole neuvotteluvalmiutta (Kaleva 14.5.) Onko liitossa toteutettu kattava kysely jäsenistölle mitä mieltä he ovat? Tietävätkö liiton toimihenkilöt jäseniä paremmin heidän elämäntilanteensa? Mikä on vikana ratkaisussa, jossa työntekijä vapaaehtoisesti haluaa vaihtaa esimerkiksi lomarahansa vapaaseen?
Julkisten ja hyvinvointialojen liiton asennetta kuvaa hyvin Oulun pääluottamusmies Kaija Sepposen Ylen uutisissa 7. toukokuuta antama lausunto koskien neuvotteluita. ”Tämä on erittäin, erittäin radikaali ratkaisuehdotus koska tämä tuli yksi kaksi yllättäen sanotaanko näin. Ja sitte ku me tiedetään ettei Oulu todellakaan ole konkurssissa tai edes polvillaan vielä.”
Kysyn nyt vakavasti onko joidenkin mielestä kaupungin oltava konkurssissa tai polvillaan ennen kuin taloutta voidaan tervehdyttää?
Torstaina 25.4. ilmestyneessä Forum24 lehdessä Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) toimialajohtaja Päivi Niemi-Laine kertoi olevansa pahoillaan siitä, että Oulun suunnitelmissa vilisevät sellaiset käsitteet kuin valinnanvapaus, omavastuu ja moniosaaminen. Tämä suhtautuminen meidän kaupunkilaisten palveluihin on masentavan ylimielistä. Otan käytännön esimerkkinä hyvinvointipalvelut. Me kaikki tiedämme että iän myötä erilaiset kolotukset ja muut vaivat lisääntyvät. Kuka silloin miettii kuka hoidon ja helpotuksen järjestää? Tärkeintä on se että olo paranee. Ruotsissa on jo siirrytty malliin jossa raha seuraa ihmistä ja hänen omia valintojaan.
Ruotsin mallissa julkinen ja yksityinen sektori tuottavat kuntien palvelut sulassa sovussa joustavasti kuntalaisten tarpeiden mukaan. Kunta määrää laadun ja hinnan, tuotannon järjestävät vapaasti kaikki ne toimijat, jotka sitoutuvat näitä yhteisiä pelisääntöjä noudattamaan. Mikä tällaisessa toiminnassa on, niin kammoksuttavaa? Miksi yritykset eivät saisi tarjota palveluitaan kunnalle ja sitä kautta työllistää, kun tämä tapahtuu yhteisin pelisäännöin? Uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla saadaan samalla rahalla enemmän. Samalla hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet.
Nyt elämme niitä hetkiä, jolloin vastuuta tulisi kyetä kantamaan tulevaisuudesta. Jokainen meistä voi katsoa peiliin ja pohtia miten minä voin omalta osaltani pitää huolta itsestäni, lähimmäisistäni ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Meidän on turha moittia muita maita löysästä taloudenpidosta tai huonoista tavoista jos itse velkaannumme nykyistä vauhtia ja emme ole valmiita muutoksiin.
Ainostaan neuvottelemalla ja hyväksymällä välttämätön muutos ja kehitys niin elämässä kuin kuntataloudessakin on mahdollista turvata hyvinvointi Oululaisille myös tuleviksi vuosiksi. Tästä syystä toivon, että henkilökunnan suunnalta tulee myös rakentavia ja merkittäviä ehdotuksia Oululaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi myös jatkossa.
Tomi Kaismo
Kaupunginvaltuutettu (Kok)
Oulu
18.5.2013