Ay-liike olisiko aika herätä 2000-luvulle?

Hallituksen 8.9. esittämät toimet korjata Suomen kilpailukykyä sekä hillitä valtion velkaantumista ovat saaneet opposition sekä ay-liikkeen veisaamaan ennenkuulumatonta itkuvirttä.

Demareiden suulla kuultiin vielä muutamaa tuntia ennen hallituksen linjausten julkituloa valitusta siitä, kuinka hallitus ei tee päätöksiä. Sen jälkeen, kun päätöksiä tuli, alkoi valittaminen siitä, kun tehtiin päätöksiä. Ay-pampuilla taas tuli suunnaton ikävä heidän kahteen kertaan tyrmäämäänsä yhteiskuntasopimusta, jolla olisi saatu samat vaikutukset kuin nyt jouduttiin tekemään. Ilmoille alkoi kuulua vaatimuksia siitä, että pääministeri Sipilän tulisi kutsua osapuolet uudelleen koolle ja alkaa kasata vielä kerran yhteiskuntasopimusta. Tämä vaatimus osoittaa sen, millaisessa jappasu- vai pitäisikö sanoa nykytermein vatulointiyhteiskunnassa ay-liike elää. Jos kahteen kertaan viikkoja hierottu sopimus ei etene ensiaskelia pidemmällä, ei jappasua ole syytä jatkaa. Sen jälkeen vastuunsa kantava hallitus etenee tavoitteeseensa muita reittejä kansan heille kevään vaaleissa suomalla valtakirjalla. Omaan arvoonsa voi jättää myös ay-liikkeen väitteet sanelupolitiikasta. Olisiko kuitenkin syytä muistaa, että valta tässä maassa on vaaleilla valitulla eduskunnalla ja siellä vallassa olevalla hallituksella eikä ay-liikkeellä? Liekö tämä päässyt unohtumaan niinä vuosina, kun ay-liikkeen poliittinen siipi SDP on ollut hallituksessa.

On käsittämätöntä, että vuosia kestäneestä valtion velkaantumisesta, kilpailukyvyn heikentymisestä sekä työttömyyden lisääntymisestä huolimatta Hakaniemen linnakkeistaan lakkouhkauksia jakelevat ay-pamput eivät ymmärrä, kuinka vakavassa tilanteessa maamme on. Huolimatta siitä, että maailma on muuttunut merkittävällä tavalla sitten 70-luvun, ei kyseisillä herroilla näytä olevan valmiutta minkäänlaisiin rakenteellisiin tai työllisyyttä parantaviin uudistuksiin. Ay-liikkeen sekä opposition ainoa vaihtoehto näyttääkin olevan velaksi eläminen yhä syvenevän työttömyyden kera.

Vaikuttaa siltä, että jälleen kerran ay-pampuille omat paikat ja valta-asema ovat tärkeämpiä kuin Suomen ja suomalaisten etu. Olisiko Hakaniemessä syytä lukea entisen Paperiliiton luottamusmiehen, nykyisen työministeri Lindströmin blogi, jossa hän perustelee hallituksen päätöksiä ja toteaa olevansa valmis laittamaan Suomen asioita kuntoon, vaikka hintana olisi poliittisen uran loppuminen.

Nyt esitettyjen toimenpiteiden ja niitä seuranneiden itkupotkuraivareiden jälkeenkin olisi syytä muistaa, että vielä näidenkin toimenpiteiden jälkeen valtio ottaa ensi vuonna uutta velkaa noin 5,2 miljardia euroa eli lähes 10 000 euroa joka minuutti ympäri vuoden. Olisiko syytä havahtua presidentti Niinistön Ylen haastattelussa tekemään herättelyyn: ”Jos ollaan niin tyhmiä, että eletään yli varojen, pitää leikata. Suomi on ylimitoittanut menonsa aivan totaalisesti vuodesta 2007 lähtien.” Viisaita sanoja viisaalta mieheltä!

14.9.2015