Vastikkeeton etu on passivoiva voima

Suomalaisen yhteiskunnan sopeutuminen tulevaisuuden haasteisiin vaatii rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Sosiaalinen vastuunkanto turvaverkkoineen ja yhteiskunnan kyky huolehtia apua tarvitsevista on sivistysvaltion merkki. Velkarahalla pyöritettävä hyvinvointivaltio tuo kuitenkin jatkossa suunnattomat ongelmat ja pahoinvoinnin tuleville sukupolville, ellei vastuullisin päätöksiin ja uudistuksiin kyetä välittömästi.

Ministeri Paula Risikon esittämä pohdinta sosiaaliturvan uudistamisesta suuntaan, jossa se ei automaattisesti olisi vastikkeetonta, on saanut julkisuudessa tyrmäävän vastaanoton vasemmiston ja vihreiden nimekkäiltä poliitikoilta. Kritiikin perusteina on käytetty esimerkiksi vasemmiston ministeri Merja Kyllösen toimesta väitettä, jonka mukaan kokoomusministerin ehdotus tekisi vaikeassa asemassa olevien ihmisten elämästä entistä vaikeampaa. Vihreiden Osmo Soininvaaran taholta vastikkeettomuuden poistaminen saa osittain punaista valoa koska tuossa tilanteessa ei silloin pystyisi hakemaan töitä, eikä osallistumaan omaehtoisiin yhteiskunnallisiin aktiviteetteihin, jotka voisivat olla paljon fiksumpia.

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on kuitenkin rakennettu ja rahoitettu työllä, eikä sen ylläpitäminen ja kehittäminen onnistu jatkossakaan muilla keinoilla. Sosiaalietuuksilla ei saa olla passivoiva ja syrjääntymistä aiheuttava vaikutus. Tästä syystä Risikon aloite onkin nähtävä positiivisena yhteiskunnan vastuunkantamisena ja mahdollisuutena pysyä kiinni normaalissa arki elämässä.

Uhkakuvien maalailun sijaan kannattaisi pohtia mitä hyvää uudistus voisi mukanaan tuoda. Yksi keskeinen ongelma on sosiaaliturvan varaan juuttuvien nuorten työttömien määrän kasvaminen. Usein nämä nuoret ovat käyneet joko peruskoulun, keskeyttäneet opinnot tai suorittaneet tutkinnon jonka hyödyntäminen työelämässä ei ole rakennemuutosten vuoksi onnistunut. Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen piirin puheenjohtaja Tomi Kaismon mukaan ”On todellista että heidän asemansa on yhteiskunnassa heikko. Sen sijaan voidaan olla eri mieltä vaikeutuuko tällaisen nuoren asema edelleen, mikäli hän saa arkeensa rutiineja, sosiaalista kontekstia ja mielekästä tekemistä, jota esimerkiksi kuntien toiminnasta löytyy varmasti useimmille. Tämä motivaatio voitaneen useissa tapauksissa kanavoida esimerkiksi oppisopimuksen kautta työhön johtavaan koulutukseen.”

Nykyisen kaltainen sosiaaliturva on monilta osin passivoiva rahanjakojärjestelmä. Kannustaako tällainen aktiiviseen työnhakuun ja vastuun ottamiseen oman elämän suunnasta vai passivoiko se vastaanottajansa lopullisesti? ”Ministeri Risikon esitys on rohkea avaus ja toivon että sen myötä uskalletaan käydä avointa keskustelua. Uskon että sosiaalietuuksien osalta joudutaan jatkossa tekemään vaikeitakin päätöksiä. Uskon myös että mikäli näitä päätöksiä tehdään vastuullisesti, on mahdollista pitää yhä suurempi osa kansalaisista mukana yhteiskunnan toiminnassa.” Kaismo toteaa.

5.8.2013