Realismia ratikkakeskusteluun
Kaleva uutisoi 11.5.2016 Oulun rakennuslaitakunnan puheenjohtaja, vihreiden kaupunginvaltuutetun Latekoe Lawson Hellun visiosta tutkia ratikkalinjan rakentamista keskustasta lentoasemalle.
Lawson Hellu pohtii Kalevassa hankkeen rahoitukseen uutta mallia, jossa yksityiset yrittäjät otettaisiin mukaan rahoittajiksi. Yksityisten sijoittajien osuudeksi Lawson Hellu kaavailee 80 % osuutta hankkeen kustannuksista. Lawson Hellu uskoo, että hankkeeseen rahansa kiinni laittaneet saisivat sijoittamansa pääoman takaisin kertyneiden lipputulojen muodossa 5-10 vuoden aikana.
Ehdotus ratikkalinjasta Ouluun on varmasti ihan kiva idea, mutta jo hyvin nopealla laskutoimituksella voidaan todeta, että edellä oleva laskelma on täysin vailla realistista pohjaa. En tiedä, kuinka vakavissaan ehdottaja laskelmineen oli, mutta olisiko kuitenkin syytä ottaa laskukone käteen ennen kuin alkaa vakavissaan arvioimaan hankkeen kannattavuutta?
On totta, että ratikka varmasti työllistäisi jonkin verran, helpottaisi linjan varrella asuvien liikkumista, olisi ympäristöystävällinen ja jne, mutta väitteet sen kannattavuudesta ja 5-10 vuoden takaisinmaksuajasta on täysin epärealistiset.
Tehdäänpä nopea ja yksinkertainen laskuharjoitus:
Matka keskustasta lentokentälle on noin 14 km. Kalevan haastattelema asiantuntija arvioi raidekilometrin hinnaksi 10 M€ eli raidelinjan kustannus kyseiseltä väliltä olisi noin 140 M€. Tästä summasta 80 % eli 112 M€ tulisi ehdottajan mukaan kerätä yrittäjiltä, jotka toimisivat sijoittajina. Jotta hankkeeseen sijoittaneet saisivat rahansa takaisin 10 vuodessa tulisi pelkästään sijoittajien osuus lipputuloista olla 11,2M€ vuodessa. Mikäli ratikan lipun hintana välillä keskusta-lentoasema käytettäisiin nykyistä bussilipun hintaa 5,80 eur/lippu tarvittaisiin linjalle vuodessa yli 1,93 miljoonaa matkustajaa eli 5290 matkustajaa joka ikiselle päivälle. Tämä tarkoittaa sitä, että koko lentokentän vuotuinen matkustajamäärä tulisi saada käyttämään ratikkaa ja jostain pitäisi löytää lisää vielä toinen vastaava määrä matkustajia.
Toki tämäkään ei riittäisi kymmenen vuoden maksuaikaan, koska osa matkustajista tulisi kyytiin ns. matkanvarrelta, jolloin lippu olisi edullisempi.
Entistä utopistisemmaksi väitteen 5-10 vuoden maksuajasta tekee se, että edellä kuvaamani karkea laskuharjoitus ei ottanut huomioon mitään kustannuksia (energia, palkka, huolto, vaunujen leasing, jne, jne) ratikan ylläpidosta ja liikkumisesta. Kun nämä ottaa huomioon, voi hyvin lyhyellä matikalla todeta hankkeen kannattavuuden täysin mahdottomaksi yhtälöksi ilman, että tätä varten tarvitsisi perustaa politikoista ja virkamiehistä koostuva työryhmää tai muuta turhaa kahvinjuontikerhoa pohtimaan asian kannattavuutta.
Viimeiset 18 vuotta ammattisijoittajana toimineena voin julkisesti luvata, että mikäli tästä maasta löytyy kaveri, joka rehellisin argumentein myy 80 % Lawson Hellun ratikkahankkeesta sijoittajille palkkaan hänen välittömästä yritykseeni töihin!
17.5.2016