Lomautukset vai entistä rankemmat palveluiden karsimiset?

Oulun taloustilanteen horjuessa katastrofin partaalla luottamushenkilöt ja virkamiehet hakevat säästöjä kovan paineen alla. Juustohöylän alle jää satoja kohteita ja palveluita, joiden yksittäinen säästö jää muutamaan tuhanteen euroon.  

Tällainen pikkulusikoilla äyskäröinti ei kuitenkaan riitä Oulun kokoisen laivan pinnalla pysymiseen. Toimittaja Kari Sankala avasi Kalevassa 25.9. selkein sanoin henkilöstökulujen kokoluokkaa toteamalla mm. Oulun kaupungin palkkamenojen olevan 8,5 M€ viikossa eli yli 440 M€ vuodessa. Olemme siis tilanteessa, jossa myös henkilöstön osalta täytyy saada kustannuksia pienemmäksi.

Kaupungin edustajat kävivät keväällä neuvonpitoa ammattiliittojen edustajien kanssa vapaaehtoisista säästötoimista henkilöstökuluissa. Näissä keskusteluissa ammattiliittojen edustajat kieltäytyivät kaikista vapaaehtoisista toimista, jolla yritettiin hakea säästöjä. Syyksi JHL:n edustaja totesi mm. radiohaastattelussa, että eihän Oulu ole vielä konkurssissa eikä edes polvillaan. Voin todeta, että nyt on vähintään polvillaan. Voisi kysyä, että tämäkö oli se vastuullinen tavoite?

Neuvottelujen saldoa voisi kuvata lähinnä sanalla säälittävä. Ainoat tulokset olivat siirtyminen sähköiseen tilinauhaan ja lupa myydä pari lomamökkiä. Kieltäytymällä vapaaehtoisista säästötoimista, jossa jokainen työntekijä olisi saanut itse valita ottaako esim. lomarahat vapaana vai rahana ammattiliitot ajoivat omalta osaltaan tilanteen siihen pisteeseen, että nyt ollaan entistä vakavampien toimien edessä.

Kaupungin säästötoimiin ovat sitoutuneet kaikki valtuustoryhmät tekemällään valtuustosopimuksella. Olemme nyt arvovalintojen edessä tehdessämme linjauksia näistä säästöistä. Hyväksytäänkö jatkossa, että ammattiliitot sanelevat, ettei henkilöstösäästöjä ei ole mahdollista tehdä edes vapaaehtoisuuden pohjalta, jonka johdosta joudutaan menemään rankimman kautta päätöksiin, jossa esim. lopetetaan uimarantojen tai muiden liikuntapaikkoja ylläpitoa. Heikennetään katujen kunnossapitoa tai suljetaan lisää lähikouluja, jonka seurauksena myös pienimpien alakoululaisien koulumatkat kasvavat?

Olisiko kuitenkin oikeudenmukaisempaa hakea säästöjä tasaisemmin siinä suhteessa miten kulutkin kaupungin budjetissa muodostuu? On myös työntekijöiden etu, että kaupungin ja ammattiliittojen edustajat istuvat vielä kerran neuvottelupöytään ja katsovat, josko myös henkilöstökuluista löytyisi merkittäviä säästöjä ensisijaisesti vapaaehtoisuuden pohjalta, joka on aina rakentavampi ratkaisu.

Löytämällä vapaaehtoisia keinoja tarvittavien lomautusten määrä olisi vuositasolla pienempi. Kieltäytymällä keväällä vapaaehtoisista säästöistä ammattiliitot tekivät karhunpalveluksen jäsenistölleen, kun omalta osaltaan varmistivat, että jatkossa pelkät vapaaehtoiset keinot eivät valitettavasti riitä. Kouvolan ja Jyväskylän, esimerkit näyttävät miten käy, jos lain turvaaman irtisanomisajan suojassa ei olla valmiita pohtimaan tulevaisuuden haasteita. Näissä kaupungeissa asioista ei kyetty sopimaan, ja nyt käynnissä ovat isot YT-neuvottelut ja lomautukset.

Voitaisiinko esimerkiksi 8 % vuosittaisella säästöllä henkilöstökuluissa välttyä edes minimaaliselta osalta rankimmista palveluiden karsimisista? Se että säästöjä tarvitaan vuositasolla kymmeniä miljoonia euroja on täysin välttämätöntä, mutta mistä säästöt haetaan on arvovalinta.

Taloustilanteen vaatimat päätökset ovat ikäviä ja niiden jäljiltä ei varmasti jää tyytyväisiä voittajia. On kuitenkin uskallettava toimia nyt kun se vielä on mahdollista ilman, että ollaan tilanteessa, jossa entistä useammasta palvelusta joudutaan luopumaan.

1.10.2013